Kristinusko historiallisena uskossa - dummies

Kristillinen usko on Jeesus on hämärä uskomusjärjestelmä myyttisenä kuvana. Pikemminkin kristinusko perustuu täysin todelliseen avaruus-historiaan; Francis Schaefferin sanoissa sen keskeinen hahmo on todellinen mies, joka "ryntäsi ristin siinä mielessä, että jos olisit siellä sinä päivänä, olisit voinut hieroa sormeasi ristiin ja saada siihen rihmakkeen" (< Jumala, joka on olemassa, InterVarsity Press, 1968). Siksi, kun katsotte kristillistä uskoa, sinun on myös tutkittava historiallisia totuuden vaatimuksia.

Kuolleenmeren säärittelyt ovat epäilemättä merkittävin löytö useissa vuosisatoissa. Tämä kokoelma 500 rullaa ja vieritä sirpaleita löydettiin vahingossa vuonna 1947 paimenen sarjassa luolia kuolleenmeren pitkin. Nämä rullat kirjoitettiin ajanjaksolla 250 B. C. ja A. D. 68 ja antavat hämmästyttäviä käsityksiä Qumram-yhteisön, tiettyyn juutalaisten ryhmään, jotka asuivat tänä aikakaudella. Ruutuihin kuuluu useita asiakirjoja, kuten: täydellinen käsikirjoitus Jesajan kirjasta ja osista Exodus, Leviticus, Numbers ja Deuteronomy; kommentteja useista Vanhan testamentin kirjoista (kuten Habakukista, Jobista, Isaiahista ja Micahista); ei-kanoniset kirjat; ja Qumram-käsikirja ja muut yhteisöön liittyvät asiakirjat. Vaikka rullat ovat juutalaisia ​​eikä kristittyjä, ne kuitenkin osoittavat Vanhan testamentin pyhien kirjoitusten luotettavuutta ja auttoivat tutkijoita rekonstruoimaan Israelin ja Pyhän maa-alueen historian 300. B. ja A. D. 135.

Ehkä sensuellisimmista löytöjä Kuolleenmeren kelojen jälkeen on ensimmäisen vuosisadan kalkkikivikotelo, joka on suunniteltu pitämään kuolleen ihmisen luut. Tämä luiden laatikko (tai

oksu

) on sivistyneellä sivullisella sivistyneellä aramealaisella merkinnällä: "James, Jeesuksen veljen veli, Joseph. "(Ks. Matt. 13: 55, 1 Kor. 15: 7, ja säädökset 15 viittauksiksi Raamatussa olevaan Jamesiin.) On olemassa mahdollisuus, että tämä luiden laatikko todella sisältää Jakobin, Jeesuksen Kristuksen veljen, luut. Skeptikot eivät edes väitä voimakkaasti tätä vastaan, koska olisi ollut epätavallista lisätä "veli [niin-ja-niin]", ellei kyseistä veliä ollut hyvin tunnettu. Niinpä, mahdollisuudet ovat, että tämä ei ollut vain satunnaista Jeesusta, vaan todellakin Jeesus Kristus. Asiantuntijat tutkivat edelleen artefakkia sen aitouden määrittämiseksi, mutta jos se todistettaisiin olevan aito, tämä ruutu olisi vanhin, ei-viittaava, ei-kirjallinen viittaus Jeesukseen, joka on koskaan palautettu.

Raamatun historian dokumentointi Kristillinen usko perustuu Jeesuksen Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Mutta koska on kulunut noin 2 000 vuotta siitä, kun Jeesus käveli tällä maapallolla, kristittyjen on kohdattava ongelma: Ensimmäisen vuosisadan Palestiinalla ei ollut CNN: ää tai New York Times

viittaamaan arkistointitietojen keräämiseen Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Tämän seurauksena kristityt ovat nykyään enemmän kuin vähän riippuvaisia ​​tapahtumista, todistajien todistuksista ja Uudessa testamentissa tallennetuista opetuksista.

Tästä seuraa, että olennainen tekijä määritettäessä, onko kristinusko totta, on Uuden testamentin luotettavuuden tutkiminen. Vaikka koko Raamattu on tärkeä tarkastella, Uuden testamentin merkitys on erityisen kriittinen kristinuskolle, koska se tarjoaa historiallisen kirjan Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä varhaisen kirkon täydellisestä kirjallisesta opetuksesta. Onko Uusi testamentti tarkka historia, mikä tekisi hyvän toimittajan ylpeäksi? Uuden testamentin luotettavuuden määrittämiseksi on tutkittava kahta kysymystä: Ovatko muinaiset käsikirjoitukset luotettavia?

Ovatko Uuden Testamentin kirjoittajien todistukset legitiimpiä?

Kristityt uskovat, että apostolit ja varhaiset kirkon johtajat, useiden vuosien jakamisen jälkeen Jeesuksen Kristuksen hyvää uutislähetyksenä, ymmärtävät, että heidän oli tehtävä enemmän kuin kommunikoida suullisesti. Heidän tarvitsee kirjata täydellinen kirjallinen kertomus Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksistaan ​​päästäkseen ihmisiin, joita he eivät voineet päästä maantieteellisten rajojen vuoksi ja saavuttaakseen ne, jotka elävät tulevaisuudessa. Kaksi Jeesuksen opetuslasta (Matteus ja Johannes) ja kaksi muuta (joilla oli suora pääsy opetuslapsille ja muille silminnäkijöille) kirjoitti yksittäiset kertomukset Jeesuksen elämästä (kutsutaan

• evankeliumiksi
• ). Tämän saman aikakauden aikana apostolit myös kirjoittivat kristilliset opetukset kirjallisesti ja jakavat heille kirjeitä eri kirkoille Välimeren alueella. Nämä kirjeet, jotka Paavali, Pietari ja muut apostolit ovat kirjoittaneet, täyttävät kristillisten opetusten halkeamat, että evankeliumia ja teoksia, kirja, joka kirjaa varhaisen kirkon historiaa, eivät keskustele. Kaikki yhdessä, 27 kirjaa muodostavat Uuden testamentin.

Kirjailijat eivät tietenkään voineet vain tulostaa kirjoja heidän mustesuihkutulostimilleen ja sitten käydä lähimmälle kopiokoneelle ostamaan 1 000 kopioitua kopiota työlleen kiiltävistä muovisista spiraalimaaleista. Uuden testamentin kirjoittajien oli kirjattava kirjanpito papyrus, paperimainen materiaali, joka on vielä alttiimpi heikentyä kuin edullinen kierrätetty tavara löytyy paikallisen toimistotarvikekaupasta.Ja tämän kaltaisen alkuperäisen käsikirjoituksen säilyttämiseksi ja levittämiseksi varhaisen kirkon oli tehtävä jäljennökset näistä alkuperäiskappaleista vanhanaikaisesti: yksi kopio kerrallaan.

Ihmiset, jotka tekivät tämän työn, tunnettiin kirjanoppineina, ja ne perustuivat tileihin, ne olivat erityinen ihmisrotu. Ajattele niitä steroidien kirjanpitäjinä: ärsyttävän tarkasti alkuperäisen kopioinnissa kaksoiskappaleeksi. He huolehtivat siitä, että jokainen kirjain, sana ja tavu säilytettiin ehjänä alkuperäiskappaleesta kopioon.

Kirjailijoiden huomiota yksityiskohtiin on kristittyjen kannalta ratkaisevan tärkeä, koska Uuden testamentin alkuperäisiä käsikirjoituksia ei enää ole olemassa - ainakin niistä, joista ihmiset tietävät. Ensimmäisen otteen mukaan uutiset tuntuvat häiritseviltä, ​​koska se tarkoittaa, että kristillisyys ei ole pelkästään riippuvainen apostolien alkuperäisestä todistuksesta, vaan kopioista tästä todistuksesta. Historioitsijoille tämä on vakiokurssia, kun tarkastellaan muinaisesta maailmasta peräisin olevia asiakirjoja, olivatpa he sitten Vanhan testamentin tai Uuden testamentin osia vai Platonin ja Homerin kirjoituksia.